Valmistamaton länsi harkitsee Venäjän ei-strategisten ydinaseiden uhkaa

Valmistamaton länsi harkitsee Venäjän ei-strategisten ydinaseiden uhkaa

Aikaleima: 24. tammikuuta 2024 10
Lähdesolmu: 3083064

Ydinuhat ovat olleet säännöllinen piirre Venäjän presidentin Vladimir Putinin keskusteluissa jo ennen hänen presidenttiään. Ensimmäinen muistikuvani hänen nimestään tuli Venäjän kansallisen turvallisuusneuvoston sihteerinä vuonna 1999, kun kerroin silloiselle presidentille Boris Jeltsinille, että Venäjän joukot olivat onnistuneet kukistamaan Naton käyttämällä teatterin kantaman ydinaseiskuja Puolaan ja Unkariin. Siihen aikaan, Venäjän ydinvoimakelpoiset, teatterialueen (ei-strategiset) ydinaseet olivat vähemmän tarkkoja, salaperäisiä ja lukuisia kuin nykyään.

Vuodesta 1999 Venäjä on investoinut valtavia summia vanhojen järjestelmien ylläpitoon sekä uusien tyyppien kehittämiseen ja käyttöön ottamiseen, yhteensä yli 30 tyyppistä ei-strategista ydinaseiden jakelujärjestelmää, aina risteily- ja ballistisista ohjuksista, torpedoista, ilmapommeista ja ilmatorjunta- ja ballistiset ohjukset. On selvää, että Venäjä arvostaa ei-strategisia ydinaseita tai NSNW:tä, erityisesti sellaisia, jotka palvelevat kahta tehtävää - tavanomaisten tai ydinkärkien toimittamista.

Presidentti Vladimir Putin on todennut, että Venäjän ydinaseet takaavat sen suvereniteetin ja suurvalta-aseman. NSNW:n tehtäviin Venäjän strategiassa kuuluu ei-toivottujen konfliktien ehkäiseminen, vastustajien pakottaminen, suunniteltujen konfliktien taistelukentän muokkaaminen, konfliktien kärjistymisen hallinta Venäjän kotimaan suojelemiseksi, ulkopuolisten voimien (lue: USA) puuttumisen estäminen sen konflikteihin ja sen varmistaminen, että se vallitsee sodassa.

NSNW:t tarjoavat Venäjälle suhteellisen ja epäsymmetrisen edun sen välittömiin naapureihinsa sekä Yhdysvaltoihin ja sen liittolaisiin nähden, varsinkin kun otetaan huomioon, että Nato-liitto on täysin riippuvainen Yhdysvaltain ilmasta pudonneista B61-12-pommeista teatterin ydiniskuissa. Venäjä puolestaan ​​käyttää ja kehittää edelleen erityyppisiä ja -laajuisia NSNW:itä tarjotakseen ydinvoimavaihtoehdon kiihtymisportaiden jokaisella askeleella.

Viimeaikainen kehitys vahvistaa näitä havaintoja venäläisestä ajattelusta ja NSNW:tä koskevasta opista. Sen sotaa Ukrainaa vastaanVenäjä on käyttänyt suoria ydinsignalointia Yhdysvaltoihin ja Natoon strategisten ja teatterijoukkojensa kanssa. Viime aikoina se on osoittanut Valko-Venäjän kanssa että se näkee NSNW:t hyödyllisenä työkaluna sen hallitsemiseksi edelleen lähellä ulkomailla ja lisää pakkokeinoaan Natoa vastaan. Kiina seuraa tarkasti ja ottaa opiksi, joita se voi soveltaa a mahdollinen sota Taiwania vastaan — alueen maiden hyvin tuntema seikka.

Erityisen huolestuttava kehitys lännen näkökulmasta on Venäjän usko kykyynsä saada ja säilyttää eskalaatiodominanssi. Venäjä on myös osoittanut Ukrainaa vastaan ​​käydyn sodan aikana, että se pystyy ottamaan vastaan ​​henkilöstö- ja materiaalitappiot tavanomaisissa taisteluissa lännen käsittämättömässä määrin, mikä kyseenalaistaa itse käsitteen kestämättömistä kustannuksista molemminpuolisesti taatun tuhon kautta. Tämän uhrien suvaitsevaisuuden ja välinpitämättömyyden molemminpuolisesti taattua tuhoa kohtaan voi jakaa myös Kiina, joka osoitti samanlaista välinpitämättömyyttä Korean sodan uhreja kohtaan.

Mitä enemmän NSNW:hen liittyvää venäläistä oppia ja sotilaallista ajattelua voidaan ymmärtää, sitä todennäköisempää on, että pelote Venäjän kanssa voidaan säilyttää. Venäjän ymmärtäminen ja pelotteen säilyttäminen Venäjää kohtaan ovat lännelle selviytymisasioita. Jos Venäjä uskoo voivansa hallita eskaloitumista mahdollisessa konfliktissa lännen kanssa ja voivansa käyttää ydinaseita pakottaakseen USA:n perääntymään ja myöntämään tappionsa, se voi jonakin päivänä yrittää käynnistää konfliktin ja kukistaa Naton.

Vaikka Venäjän tavanomaisten joukkojen suorituskyky ja sen armeijoiden ehtyminen saattavat jäädä hänen käsissään hetkeksi, Venäjä varmasti aseistautuu valtaviin öljy- ja kaasuvarastoonsa, joka on kertynyt viime vuosien aikana. Silti monet lännessä eivät ole painiskelleet Venäjän NSNW-arsenaalin realiteettien kanssa eivätkä kehittäneet keinoja Venäjän todennäköisten juonien, järjestelmien ja opin torjumiseksi.

En kannata lännen heijastavan Venäjän ydinaseen millään tavalla, mutta syvällisempi ja laajempi tutkimus Venäjän NSNW-ajattelusta ja -doktriinista on välttämätöntä rauhan ylläpitämiseksi Euroopassa.

Venäjällä itsessään jatkuu laaja-alainen keskustelu poliittisissa ja sotilaslehdissä parhaista tavoista selviytyä konfliktissa lännen kanssa. Se tarkastelee Kiinan ja muiden suurvaltojen, kuten Iranin ja Pohjois-Korean, roolia mahdollisessa laajemmassa konfliktissa. Lännessä keskustelut "kahden vertaisen" ongelmasta – pelotteen ylläpitämisestä samanaikaisesti Venäjää ja Kiinaa vastaan ​​– ovat vasta alkamassa.

Pohjois-Korean ja Pakistanin kasvattaessa omia NSNW-varastojaan ja pohtiessa, kuinka niitä voitaisiin käyttää konflikteissa, länsimainen ajatus seuraa muiden perässä. Venäläinen ajattelu ydinaseista ja erityisesti NSNW:stä näyttää olevan sopusoinnussa tiettyjen neuvostoajattelun osien kanssa, mutta siinä on merkittäviä epäjatkuvuuksia, jotka johtuvat useiden lyhyen, keskipitkän ja pitkän kantaman tykistöjen ja ohjusten tarkkuuden ja kuolleisuuden parantumisesta.

Tämän stipendin systemaattinen tarkastelu kolmen aikakauden – kylmän sodan, kylmän sodan jälkeisen Krimin ja Krimin nykypäivään – läpi voi tarjota kriittisiä oivalluksia. Töitä tarvitaan lisää ja aikaa on vähän.

William Alberque on International Institute for Strategic Studiesin strategia-, teknologia- ja asevalvontajohtaja.

Aikaleima:

Lisää aiheesta Defence News Global