Kuinka (ja miksi) kehittää uskottava metsänhakkuupolitiikka vuonna 2024

Julkaissut Platon

seuraajia: 0

Elintarvike- ja maatalousyritykset ovat tulleet aavemaisen hiljaisiksi ponnisteluistaan metsien hävittämisen ja muun maan muuntamisen lopettamiseksi. Vaikka tämä aihe on hallinnut suurta osaa kestävän kehityksen keskustelusta 2010-luvulla, se on jäänyt taka-alalle muutaman viime vuoden aikana.

Esimerkiksi siitä lähtien vuoden 2022 ensimmäinen neljännes, minulla ei ole ollut tarpeeksi rehua sisällyttääkseni metsänhakkuuosion neljännesvuosittaiseen suuryritysten kestävän kehityksen ponnisteluihini. Ja on yhä harvinaisempaa, että yritykset lähettävät metsien hävittämiseen keskittyviä istuntoja GreenBiz-tapahtumiin.

Se ei todellakaan ole yllättävää. Maan muuntamisen rajoittaminen on tunnetusti vaikea haaste, joka edellyttää yritysten, hallitusten, maanviljelijöiden ja muiden sidosryhmien välistä yhdenmukaistamista sekä investointeja kehittyneeseen teknologiaan toimitusketjujen jäljittämiseksi ja maisemien seuraamiseksi. Tällaisia investointeja on usein vaikea perustella sisäisesti. Ja kun yksi yritys lopettaa ostamisen riskialueelta, sen kilpailijat voivat hyödyntää ja lakaista nämä usein halvemmat tuotteet pois markkinoilta.

Mutta maataloudesta johtuva maankäytön muutos on ensisijainen kasvihuonekaasupäästöjen ja biologisen monimuotoisuuden vähenemisen aiheuttaja. Jos sitä ei pystytä pysäyttämään, se tuo synkän tulevaisuuden meille kaikille. Siksi vuoden 2024 tulisi olla vuosi, jolloin elintarvikeyhtiöt pyyhkivät pölyn sitoumuksistaan ja ryhtyvät työhön vakavasti.

Peliä muuttava lainsäädäntö Euroopassa

Muutamat rohkaisevat merkit osoittavat jo oikeaan suuntaan.

- Euroopan unionin asetus metsäkadosta vapaista tuotteista (EUDR) on yksi merkittävimmistä metsänsuojelusäädöksistä ja tulee täysimääräisesti voimaan vuoden loppuun mennessä. Jos yritykset haluavat jatkaa sellaisten tuotteiden myyntiä EU:ssa, joihin liittyy suuri metsäkadon riski, kuten naudanlihaa, suklaata ja kahvia, niiden on otettava käyttöön ennennäkemätön riskienhallinnan ja tietojen julkistaminen välttääkseen kovia sakkoja.

Maatalouden aiheuttama maankäytön muutos on ensisijainen kasvihuonekaasupäästöjen ja biologisen monimuotoisuuden vähenemisen aiheuttaja. Jos sitä ei pystytä pysäyttämään, se tuo synkän tulevaisuuden meille kaikille.

Yksityisen sektorin puolella suuret soijakauppiaat ilmoittivat vahvistettiin metsänhakkuuta koskevia sitoumuksia joulukuussa. Varsinkin Cargillilla on tarkistettu nollametsien hävittämisen tavoitepäivämääräänsä soijalle, maissille, vehnälle ja puuvillalle vuosina 2030–2025 tärkeimmille hankinta-alueilleen Etelä-Amerikassa.

Vaikka nämä ovat merkittäviä parannuksia, ne ovat silti eivät täytä tieteellisiä suosituksia. Ja metsäkadon sitoumukset ovat menneisyydessä liian usein haihtuneet kuumaan ilmaan.

Uskottavan politiikan perustana on neljä kriteeriä

Mitä yritysten pitäisi siis ottaa käyttöön asettaakseen oikean tarkoituksen ja toteuttaakseen sen? Marraskuussa kestävää kehitystä edistävä voittoa tavoittelematon Ceres julkaisi a yritysten metsäkadon tuloskortti joka arvioi 53 suuren yrityksen politiikkaa 15 toimialalta.

Tuloskortissa käytettiin neljää pääkriteeriä uskottavalle metsäkatopolitiikan uskottavalle nollahakkuuttamispolitiikalle Accountability Framework Initiative:

Kattaa kaikki asiaankuuluvat hyödykkeet (kuten soija, naudanliha, palmuöljy, puu, kaakao, kahvi, kumi tai niistä johdetut tuotteet), jotka yritys hankkii.
Käytä kaikkia toimitusketjun segmenttejä kaikilla hankintamaan alueilla.
Sisällytä aikasidonnainen, määrällisesti ilmaistava sitoumus saavuttaa metsäkadosta vapaat toimitusketjut vuoteen 2025 mennessä.
Määritä katkaisutavoitteet vuodelle 2020 tai aikaisemmille metsähakkuiden lopettamiseksi hankintaalueella.

Ceresin analysoimista 53 yrityksestä vain amagi ja kering niillä on käytännöt, jotka täyttävät kaikki neljä kriteeriä. Kaikki muut ovat jäljessä jollakin alalla, mikä korostaa haasteita, jotka liittyvät tämän asian kokonaisvaltaiseen käsittelyyn. Ja silti muutos on mahdollinen, kuten palmuöljyn tapaus osoittaa.

Palmuöljyn menestyksestä oppiminen

Tarina palmuöljystä Kaakkois-Aasiassa on arvokas esimerkki siitä, kuinka teollisuus voi pienentää maanjalanjälkeään.

Kymmenen vuotta sitten palmuöljyn tuottajat hakkuivat satoja tuhansia metsähehtaareja Indonesiassa ja sitä ympäröivissä maissa. Aggressiiviset kampanjat, yritystoiminta, useiden sidosryhmien yhteistyö ja älykäs teknologian käyttö ovat vähentäneet metsähäviöitä 90 prosenttia viimeisten 10 vuoden aikana. Avain tähän tulokseen oli tehokas kannustinsarja, joka kulki toimitusketjussa.

Edunvalvontaorganisaatiot, kuten Mighty Earth ja Greenpeace, havaitsivat ja varoittivat yrityksiä metsäkadon uhista toimitusketjuissaan. Yritysten johtajat ovat reagoineet tähän julkiseen painostukseen vaatimalla toimittajia toimittajilta, jotka sitten muuttivat toimintansa turvatakseen sopimuksia. Ajan mittaan tämä järjestelmä johti riittäviin kaupallisiin, taloudellisiin ja maineeseen kohdistuviin paineisiin muuttaa alan oletuskäytäntöjä.

Tämä menestystarina tarjoaa arvokkaita opetuksia muille hyödykkeille. Ennen kaikkea se osoittaa, että yrityksillä voi olla liian suuri rooli muutoksen aikaansaamisessa, kun oikeat kannustimet ovat olemassa, myös heikon hallinnon alueilla. Metsien suojelu on yrityksen tahdosta, ei kyvystä kiinni.