Kirkko vs. kannabiksen laillistaminen – marihuanan moraalia kyseenalaistetaan jälleen.

Opintojen, moraalin ja yhteiskunnallisen evoluution monimutkaisen vuorovaikutuksen navigointi ei ole pieni saavutus, varsinkin kun kohdataan kirkon kaltaisten instituutioiden syvälle juurtuneet uskomukset. Viimeaikainen moralistinen vastustus Arkkipiispa Aquila laillistaa kannabiksen on osoitus jatkuvasta haasteesta karkottaa opinkappaleita, jotka ovat jo kauan kestäneet merkityksensä. Dogma luonteeltaan hillitsee kyseenalaistamista ja edistää staattista näkemystä moraalista, mikä on usein ristiriidassa ihmisyhteisöjen ja kulttuurien dynaamisen luonteen kanssa.

Kirkko ei ole historiallisesti ollut vain uskonnollinen instituutio, vaan myös kulttuurinen ja moraalinen kompassi, joka on kiinteästi kietoutunut valtion hallintoon huolimatta kirkon ja valtion näennäisestä erottamisesta. Tämä rooli on usein nähnyt Kirkko toimii yhteiskunnallisten normien henkisenä toteuttajanalinjassa tiiviisti hallituksen politiikan kanssa. Käsillä oleva kysymys ei kuitenkaan ole vain kirkon linjaamisesta hallituksen politiikan kanssa, vaan jäykkyydestä, jolla se tarttuu vanhentuneisiin ideoihin kehittyvän yhteiskunnan edessä.

Olemme todistamassa merkittävää muutosta kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa normeissa, siirtymistä ikivanhoista kalojen arvoista aikakauteen, jossa yksilön voimaantuminen ja valaistuminen ovat etusijalla – aikakauteen, jolloin "ihmisestä tulee Jumala". Tämä paradigman muutos haastaa instituutioiden perinteisen auktoriteetin. kuten kirkko, pakottaa heidät kohtaamaan ja sopeutumaan uusiin yhteiskunnallisiin realiteetteihin tai vaarassa vanhentua.

Arkkipiispa Aquilan argumentit kannabiksen laillistamista vastaan ​​ovat selkeä esimerkki uskonnollisten instituutioiden kohtaamasta taistelusta tällä uudella aikakaudella. Arkkipiispan näkemykset heijastavat kieltäytymistä tunnustamasta Kannabiksen käsitysten ja ymmärryksen muuttaminensekä lääketieteellisesti että virkistystarkoituksiin. Juuri tämän haluttomuuden kehittyä ja harkita uudelleen pitkäaikaisia ​​uskomuksia uusien todisteiden ja yhteiskunnallisten muutosten valossa Reginald pyrkii haastamaan.

Tässä artikkelissa tarkastelemme Arkkipiispa Akvilan väitteet, joka hajottaa jokaisen väitteen sekoituksella faktatietoa, nykyaikaista yhteiskunnallista ymmärrystä ja ripausta kunnioittamatonta huumoria. Tavoitteena ei ole vain vastustaa arkkipiispan näkemyksiä, vaan korostaa laajempaa kysymystä siitä, kuinka dogmaattiset uskomukset voivat estää yhteiskunnan edistystä ja uusien ajatusten hyväksymistä.

Kun lähdemme tälle analyyttiselle matkalle, on tärkeää muistaa, että dogmien kyseenalaistaminen ja haastaminen ei tarkoita vain riidan voittamista. Kyse on sellaisen yhteiskunnan edistämisestä, joka arvostaa kriittistä ajattelua, hyväksyy muutoksen ja kunnioittaa yksilön valintoja. Kyse on maailman luomisesta, jossa dogmat eivät tukahduta innovaatioita ja edistystä, vaan elävät rinnakkain jatkuvasti kehittyvän ymmärryksen kanssa siitä, mitä ihmisyys tarkoittaa.

Arkkipiispa Aquilan väitteestä, jonka mukaan "tyypillinen marihuanan käyttäjä kuluttaa 40 mg THC:tä kerralla", ei vain ole empiiristä näyttöä, vaan se havainnollistaa myös perustavanlaatuista väärinkäsitystä kannabiksen kulutustottumuksista ja sen vaikutuksista. Tämä väite, joka vertaa kannabisistuntoa "8-16 juoman nauttimiseen yhdellä istumalla", ei ole vain liioiteltu, vaan se vertaa harhaanjohtavasti kannabiksen vaikutuksia alkoholiin, aineeseen, jolla on täysin erilainen farmakodynamiikka ja yhteiskunnalliset vaikutukset.

Arkkipiispan väitteen kontekstualisoimiseksi on tärkeää ymmärtää kannabistuotteiden tyypillinen THC-pitoisuus. The Keskimääräinen kannabiksen kukka sisältää noin 10-15 % THC:tä. Jopa konsentraateissa, joissa on korkeampi THC-prosentti, todellinen kulutettu THC-määrä ei lähellekään 40 mg:aa. Useimmat kuluttajat kuluttavat kannabista 7-14 grammaa viikossa käyttötapojen ja tuotteiden saatavuuden perusteella. Tämä kulutustaso muistuttaa paljon enemmän 1-2 oluen nauttimista kuin 8-16 alkoholijuoman liioiteltua vastaavuutta.

Lisäksi arkkipiispa Akvilan vertailu jättää huomioimatta erot kannabiksen ja alkoholin puoliintumisajassa ja vaikutuksessa motorisiin taitoihin. Vaikka alkoholi tunnetaan huomattavasta motoristen taitojen ja arvostelukyvyn heikkenemisestä, mikä johtaa mahdollisesti vaarallisiin tilanteisiin, kannabis ei aiheuta tällaisia ​​äärimmäisiä vaikutuksia. Vertailu ei siis ole vain epätarkka, vaan se sekoittaa vastuuttomasti kaksi hyvin erilaista ainetta.

Tämä arkkipiispa Aquilan väärinkäsitys tai harhaanjohtaminen on vertauskuva laajemmasta ongelmasta: kannabista ympäröivän harhaanjohtamisen ja leimautumisen jatkumisesta. Tällaiset väitteet, etenkin jos ne tulevat vaikutusvaltaisilta henkilöiltä, ​​lisäävät jatkuvaa väärää tietoa ja ennakkoluuloja kannabiksen käyttäjiä kohtaan. On oleellista, että julkinen keskustelu perustuu tosiasioihin ja empiiriseen tietoon, sen sijaan, että se ylläpitäisi vanhentuneita ja kiistettyjä stereotypioita.

Arkkipiispa Aquilan kaltaiselle uskonnolliselle johtajalle, jolla on luottamus- ja vaikutusvalta, on pettymys nähdä niin oivalluksen ja tarkkuuden puute keskustelussa kannabiksen käytöstä. Se muistuttaa toista raamatullista hahmoa, joka tunnetaan valheiden levittämisestä.

Arkkipiispa Aquilan laaja väite, jonka mukaan "marihuanan on osoitettu aiheuttavan suurta haittaa käyttäjille" on toinen esimerkki laajasta yleistyksestä, joka ei tunnista kannabiksen käytön monimutkaisuutta ja vivahteita. Se on redukcionistinen lähestymistapa, joka epäoikeudenmukaisesti demonisoi kannabiksen jättämällä huomiotta käyttäjäkokemusten moninaisuuden ja monet tekijät, jotka vaikuttavat päihteisiin liittyviin haittoihin.

Empiiriset todisteet viittaavat siihen, että vaikka kaiken, myös kannabiksen, liiallisella kulutuksella voi olla haitallisia vaikutuksia, väite siitä, että vaikutus koskee kaikkia käyttäjiä tasaisesti, on virheellinen. Todellisuudessa suurin osa kannabiksen käyttäjistä – noin 9/10 – pystyy ylläpitämään terveen suhteen aineen kanssa. Monille kannabis ei ole haitallinen pahe, vaan helpotus ja lohdutus, erityisesti lääketieteellisiin tarkoituksiin. Nämä käyttäjät siirtyvät kannabiksen käyttöönsä vastuullisesti ilman, että se johtaa merkittäviin haitallisiin vaikutuksiin heidän elämäänsä.

On myös tärkeää tunnustaa, että jokaisessa väestöryhmässä on osa yksilöitä, jotka saattavat olla alttiimpia riippuvuudelle ja päihteiden väärinkäytölle. Tämä herkkyys ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen kannabikselle, vaan se on monimutkainen geneettisten, ympäristöllisten ja psykologisten tekijöiden vuorovaikutus. Kannabiksen syyttäminen yksinomaan riippuvuudesta jättää huomiotta tämän monimutkaisuuden ja päihdehäiriöiden yksilöllisen luonteen.

Arkkipiispa Aquilan kanta ei ainoastaan ​​anna väärää kuvaa kannabiksen käytöstä, vaan jättää huomiotta sen tarjoamat merkittävät terapeuttiset hyödyt. Lukuisat tutkimukset ja potilaiden todistukset ovat korostaneet kannabiksen tehokkuutta kroonisen kivun hallinnassa, PTSD:n oireiden vähentämisessä ja helpotuksessa monissa muissa sairauksissa. Näiden etujen kategorinen hylkääminen ja kannabiksen leimaaminen yleisesti haitalliseksi merkitsee lohdutuksen ja mahdollisen paranemisen kieltämistä sitä tarvitsevilta.

Lisäksi Aquilan asenne heijastaa laajempaa kysymystä siitä, että yksilöiltä evätään autonomia tehdä tietoisia päätöksiä omasta ruumiistaan. Kannabiksen käytön kieltäminen liioiteltujen ja yleistettyjen väitteiden perusteella on henkilökohtaista vapautta loukkaavaa liioittelua. Vain tyrannimainen lähestymistapa pyrkisi hallitsemaan tällaisia ​​henkilökohtaisia ​​valintoja ottamatta huomioon yksilöiden erilaisia ​​kokemuksia ja tarpeita.

Vaikka kannabiksen käyttöön liittyvät mahdolliset riskit on tunnistettava, on yhtä tärkeää säilyttää tasapainoinen näkökulma. Yleiset lausunnot kannabiksen aiheuttamasta yleistä haittaa ovat paitsi empiirisesti vääriä myös haitallisia sinänsä, koska ne pitävät yllä väärinkäsityksiä ja estävät ihmisiä saamasta päihteitä, jotka voisivat parantaa merkittävästi heidän elämänlaatuaan.

Arkkipiispa Aquilan väite, että laillinen marihuana on kallista kaikille, paitsi hallitukselle, joka hyötyy verotuloista, on toinen väite, joka ei kestä tarkastelun alla. Usein siteerattu luku, jonka mukaan sääntely maksaa 4.50 dollaria jokaista marihuanaverona tuotettua dollaria kohden, on tilasto, jota levittävät kieltoryhmät, kuten SAM (Smart Approaches to Marijuana), eikä se kuvaa tarkasti laillistetun kannabiksen taloudellisia vaikutuksia.

Ensinnäkin on ratkaisevan tärkeää kumota harhaanjohtava kustannus-hyötysuhde. Väite jättää huomiotta laillisen kannabisteollisuuden laajemman taloudellisen panoksen. Tämä ala ei ainoastaan ​​tuota huomattavia verotuloja, vaan myös luo lukuisia työpaikkoja, osallistuu sairausvakuutusjärjestelmiin ja stimuloi taloudellista toimintaa asiaan liittyvillä aloilla. Lailliset kannabisyritykset ovat merkittäviä talouden tekijöitä, jotka maksavat palkkoja, ostavat palveluita ja edistävät yhteisöä monin eri tavoin.

Lisäksi väite jättää huomiotta useita kannabiksen laillistamisen kriittisiä etuja:

• Vähentynyt riippuvuus lääkkeistä: Laillinen kannabis tarjoaa vaihtoehdon lääkkeille, erityisesti kivun ja mielenterveyden sairauksien hoidossa. Tämä muutos voi johtaa lääkeaineriippuvuuden vähenemiseen, mikä on usein kalliimpaa ja mahdollisesti haitallista.

• Opioidikriisin lieventäminen: Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että alueilla, joilla kannabiksen käyttö on laillista, opioidiriippuvuus ja siihen liittyvät kuolemat ovat vähentyneet. Pelkästään tämä näkökohta merkitsee merkittävää säästöä sekä taloudellisesti että ihmishenkien kannalta.

• Liikenneturvallisuus: Vastoin yleisiä väärinkäsityksiä, kannabiksen laillistamisesta johtuvien liikennekuolemien määrä ei ole lisääntynyt ratkaisevasti. Kannabiksen käytön ja ajokyvyn heikkenemisen välinen suhde on monimutkainen ja erilainen kuin alkoholin.

• Tulojen tuotto: Laillinen kannabisteollisuus tuottaa merkittäviä tuloja. Toisin kuin kallis huumeiden vastainen sota, joka kuluttaa julkisia varoja vähän tai ei lainkaan tuottoa, kannabisteollisuus vaikuttaa myönteisesti valtion ja paikallisten talousarvioiden rahoittamiseen.

• Yksilön autonomian kunnioittaminen: Laillistaminen kunnioittaa yksilön oikeutta tehdä valintoja kulutuksensa suhteen, mikäli se ei vahingoita muita. Tämä periaate on vapaan yhteiskunnan perusta, eikä sitä voida vähätellä.

Arkkipiispa Aquilan väite laillisen kannabiksen taloudellisista kustannuksista ei ota huomioon kaikkia laillistamiseen liittyviä taloudellisia ja sosiaalisia etuja. Keskittymällä vain sääntelykustannuksiin ja jättämällä huomiotta laajemmat positiiviset vaikutukset, väite antaa vääristyneen ja epätäydellisen kuvan laillisen kannabiksen todellisuudesta.

Arkkipiispa Aquilan väite, jonka mukaan marihuanan laillistaminen Coloradon ja Kalifornian kaltaisissa osavaltioissa on johtanut laittoman huumekaupan kasvuun, tulkitsee tilanteen väärin. Hänen luottamuksensa valikoiviin uutisjuttuihin epäonnistumisen tarinan maalaamiseksi jättää huomiotta ongelman vivahteet, ennen kaikkea sen, kuinka liiallinen verotus ja tiukat määräykset ovat vahingossa ruokkineet mustia markkinoita.

Los Angeles Timesista lainatut tarinat eivät itsessään viittaa kannabiksen laillistamisen epäonnistumiseen. Sen sijaan he korostavat laillisten kannabismarkkinoiden kamppailua korkeiden verojen ja monimutkaisten säädösten kanssa. Tämä taloudellinen ympäristö on vahingossa tehnyt laittomasta toiminnasta kannattavampaa joillekin viljelijöille ja myyjille. Korkeat verot ja tiukat sääntelyvaatimukset voivat nostaa laillisen kannabiksen kustannuksia, mikä heikentää sen kilpailukykyä laittomaan vastineeseensa verrattuna. Tämä tilanne ei kuitenkaan ole syyte itse laillistamisesta, vaan pikemminkin siitä, miten se on toteutettu.

Markkinoilla, joilla laillinen kannabis on raskaasti verotettu ja säännelty, ei ole yllättävää, että jotkut viljelijät ja myyjät saattavat haluta toimia laillisen kehyksen ulkopuolella säilyttääkseen kilpailukykynsä. Tämä ilmiö johtuu pikemminkin markkinadynamiikasta kuin laillistamisen käsitteen luontaisesta puutteesta. Kiellon alaisena laittomilla markkinoilla ei ollut kilpailua, ja ne saattoivat asettaa hinnat välittämättä laillisista vaihtoehdoista. Nyt laillistamisen myötä on olemassa lailliset kilpailumarkkinat, jotka voivat vaikuttaa hintoihin ja saatavuuteen.

Meksikosta peräisin olevan kannabiksen kilohinnan merkittävä, 90 prosentin lasku, on osoitus laillisten markkinoiden kilpailun vaikutuksista. Tämä hinnanlasku viittaa siihen, että laillistaminen, kun sitä hoidetaan oikein, voi tehokkaasti haastaa huumekartellit ja mahdollisesti heikentää niiden valtaa.

Lisäksi vertailu Amerikan vallankumoukseen teen liiallisesta verotuksesta tarjoaa historiallisen rinnakkaisuuden. Aivan kuten siirtomaalaiset hylkäsivät sortavan verotuksen, kannabiksen nykyinen tilanne vaatii verostrategioiden uudelleenarviointia. Liiallinen verotus voi haitata laillisten markkinoiden menestystä ja ajaa kuluttajat ja myyjät mustille markkinoille.

Johtopäätös, jonka voimme tehdä, on, että arkkipiispan on otettava askel ja analysoitava aidosti asemaansa. Jos hän tekisi tämän, hän ymmärtäisi edustavansa sortavaa politiikkaa, joka on taottu valheiden ja ahneuden tulessa… mutta sitten taas, seurakunta on aina sen jälkeen 10% kymmenykset kaikista tuloistasi… tiedäthän, Jumalalle ja muulle.

KATOLISET KANABISTA VASTAN, LUE OSA 1 ALLA…

KATOLISET KANABISTA VASTAN? ARKKIPISPA LÄHEE LUOKKAAN!

• SEO-pohjainen sisällön ja PR-jakelu. Vahvista jo tänään.
• PlatoData.Network Vertical Generatiivinen Ai. Vahvista itseäsi. Pääsy tästä.
• PlatoAiStream. Web3 Intelligence. Tietoa laajennettu. Pääsy tästä.
• PlatoESG. hiili, CleanTech, energia, ympäristö, Aurinko, Jätehuolto. Pääsy tästä.
• PlatonHealth. Biotekniikan ja kliinisten kokeiden älykkyys. Pääsy tästä.
• Lähde: http://cannabis.net/blog/opinion/the-church-vs.-cannabis-legalization-the-morality-of-marijuana-gets-questioned-again