Miten tuoda innovaatioita Amerikan ydinstrategiaan

Miten tuoda innovaatioita Amerikan ydinstrategiaan

Lähdesolmu: 1957717

Yhdysvaltojen tulisi ottaa käyttöön uusi ydinstrategia innovatiivisen pelotteen sietokyvyn saavuttamiseksi.

Äskettäin julkaistu Vuoden 2022 ydinasennekatsaus jatkaa kylmän sodan strategiaa, joka asettaa etusijalle vanhojen ydinasejärjestelmien ja asevalvonnan nykyaikaistamisen.. Ydinsodan riskin vähentäminen edellyttää, että päivitämme politiikkamme ja strategiamme vastaamaan muuttuneisiin geopoliittisiin ja teknologisiin realiteetteihin.

Yhdysvaltoja uhkaa vakavia ydinuhoja. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on herättänyt kylmän sodan pelot ydinsodasta Euroopassa ja osoittaa, että ydinvoimat voivat laskea väärin. Lisäksi Venäjä on kehittää uusia pitkän kantaman ydinvoimakelpoisia ohjuksia ja vedenalaiset jakelujärjestelmät, jotka on suunniteltu voittamaan ohjuspuolustus.

Kiina on perustamassa syntymässä olevaa ydinkolmiota ja on lisätty ydinohjussiilot, vaatii Yhdysvaltojen lisäämään joukkoja sekä Venäjän että Kiinan pelottelemiseksi samanaikaisesti. Yhdysvaltain strateginen johto pani merkille olemassa olevat ydinvoimamme ovat vähimmäisvaatimus saavuttaaksemme kansallisen strategiamme, mikä herättää kysymyksen siitä, mitä lisävalmiuksia tarvitaan.

Nämä kehityssuunnat ja New START -sopimuksen – viimeinen jäljellä oleva ydinasevalvontasopimus, jonka mukaan Yhdysvallat varmistaa Venäjän noudattavan ydinaserajoja – päättyminen vuonna 2026 tasoittaa tietä vaaralliselle uudelle asevarustelukilpailulle. Samaan aikaan hyökkäykset avaruus- ja kyberalueilla voivat lisätä nopean eskaloitumisen riskiä ja pahentaa väärinkäsitysten ja laskelmien vaaroja, jotka johtivat useisiin läheltä piti -tilanteisiin kylmän sodan aikana.

Ydinsodan tekniikka muuttuu. 1950-luvulla Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton hallitukset kilpailivat kehittääkseen mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia keskenään.

Nykyään avaruus-, televiestintä-, valvonta- ja datateollisuuden innovaatioita ohjaa yhä enemmän kaupallinen sektori hallituksen sijaan. Meidän on edettävä ydinaseiden tyypeistä ja määristä käytävää kapeaa keskustelua pidemmälle ja ajateltava suurempaa, rohkeammin ja mielikuvituksellisemmin uusiin uhkiin puuttumiseksi. Yhdysvaltojen on aloitettava tänään visioimaan ja rakentamaan innovaatioekosysteemiä, joka voi täyttää kansallisen turvallisuuden välttämättömyyden ydinsodan estämisessä.

Ensinnäkin meidän on asetettava innovaatiot etusijalle strategisen pelotteen vuoksi. Amerikkalainen kaupallinen innovaatio, ei lisäohjukset tai siilot, on strateginen etumme Venäjää ja Kiinaa vastaan.

Yksityisen sektorin kilpailu on alentanut rajusti kustannuksia ja lisännyt pääsyä avaruuteen SpaceX:n ja Blue Originin, pienten laukaisuyhtiöiden, kuten Rocket Labin ja Virgin Orbitin, sekä 3D-tulostettuja raketteja valmistavien yritysten, kuten Relativity Spacen, avaruuden kehittämisen ansiosta.

Lukuisten uusien yritysten, kuten Planet ja Capella Space, viime vuosikymmenen aikana toteuttama yksityisen sektorin vallankumous Maan havainnoinnin alalla tarjoaa meille edullisia kuvia, jotka voidaan jakaa maailman kanssa paljastamatta älykkyyttä.

Tämä uusi kapasiteetti on lisännyt vastuullisuutta ja avoimuutta Venäjän aggressiota vastaan ​​Ukrainassa. Kaupalliset maailmanlaajuiset ja yleistyneet laajakaistasatelliitit, kuten Starlink ja Project Kuiper, yhdistävät myös maailman ja tarjoavat kestävyyttä.

Toiseksi meidän pitäisi keskittyä tähän innovaatioon kestävän pelotteen aikaansaamiseen. Esimerkiksi nykyinen riippuvuus pienestä määrästä miljardin dollarin vanhoja satelliitteja uhkaa kärjistyä ja tarjoaa vihollisille, mitä entinen varapuheenjohtaja Joint Chiefs Staff -osaston kenraali John Hyten kutsui. "isot, lihavat, mehukkaat kohteet."

Tätä kylmän sodan perintöarkkitehtuuria tulisi täydentää redundanssilla, joka hyödyntää tuhansia kaupallisia satelliitteja, jotka on suunniteltu lisääntyneelle matalalle kiertoradalle. Puolustusministeriö tutkii tätä mallia hankkimalla uuden ohjusvaroituksen/ohjusseurantajärjestelmän, joka koostuu useammista pienempistä satelliiteista. Samanlainen lähestymistapa tiedonvälityssatelliitteihin tarjoaa myös olennaiset paikannus-, navigointi- ja ajoitusominaisuudet.

Erotteluperiaate – taktisen ja strategisen viestinnän erottaminen – on myös ratkaisevan tärkeä laskelmien väärinkäytön riskin vähentämiseksi. Kääntymistä tähän malliin, jossa luotetaan vahvuuteen numeroissa muutaman kruununjalokiveen sijaan, tulisi pyrkiä laajemmin, varsinkin kun ilmaantuu uusia satelliittien vastaisia ​​uhkia.

Sitä tulisi soveltaa myös muilla aloilla, joilla kaupallinen sektori nyt johtaa, mukaan lukien ubiquitous sensoring, maanpäälliset viestintäverkot, edistynyt valmistus sekä big data ja sosiaalisten verkostojen analyysi. Suurempi joustavuus lisää presidentin sekä korkeiden sotilaallisten ja poliittisten johtajien päätöksentekoaikaa ja vähentää nopean eskaloitumisen riskiä eri aloilla.

Yhtä tärkeää on, että kestävän pelotteen innovaatiot vahvistavat amerikkalaisia ​​liittoutumia. Kun nousevat teknologiat korostuvat, liittolaisten edistyneen valmistuksen, koneoppimisen, elektroniikan, avaruuden, robotiikan ja muiden keskeisten teollisuudenalojen voimalaitokset ovat entistä tärkeämpiä yhteisessä globaalissa pelotearkkitehtuurissamme. Ja kun kaupallisten valmiuksien strateginen merkitys kasvaa, liittoutuneiden talouksien vahvuus lisää strategista vakautta.

Yhdysvaltojen tulisi omaksua ydinasento johtaakseen maailmaa ydinsodan estämisessä. Pelotteen sietokykyyn tähtäävä innovaatio vastaa tähän vaatimukseen tunnustamalla teknologisen muutoksen, kieltämällä vastustajilta kaiken hyödyn rajoitetusta ydinaseiden käytöstä ja ottamalla liittolaisia ​​mukaan turvallisen globaalin tulevaisuuden rakentamiseen.

Epäonnistuminen uusien ratkaisujen ja ideoiden sisällyttämisessä pelotteen nykyaikaistamiseen johtaa vanhentuneen 20-luvun pelotteen toistamiseen, uhkaa jättää Yhdysvallat vaarallisen valmistautumattomaksi ja haaskaa amerikkalaisten vertaansa vailla olevan edun teknologisissa ja kaupallisissa innovaatioissa.

Leonor Tomero toimi ydin- ja ohjuspuolustuspolitiikan apulaispuolustusministerinä. Ennen tätä roolia hän toimi yli vuosikymmenen neuvonantajana ja strategisten joukkojen alakomitean henkilöstöjohtajana edustajainhuoneen asepalvelukomiteassa.

Aikaleima:

Lisää aiheesta Puolustusuutisten lausunto