MHC Interprets Section 39’s Interplay With Patent Of Addition Applications

Julkaissut Platon

seuraajia: 0

Tässä postauksessa keskustelen Selfdot Tech. v. Controller General of Patents hyväksyi Madrasin korkein oikeus. Otan kantaa valittajan ja vastaajan esittämiin perusteluihin lisäpatentin, kantapatenttihakemuksen ja patentin laajuuden osalta. Sec. 39. Lisäksi analysoin tuomioistuimen käyttämiä perusteluja luodessaan erilaisen kohtelun jaetuille hakemuksille ja lisäyspatenteille. Väitän, että tuomioistuin kaventaa sek. 39 sen tarkoitusten valossa tekemällä ero olennaisen ja menettelyllisen rikkomuksen välillä ja luo siten suojan bona fide virheitä.

Tuomio

In Selfdot Tech., MHC:n täytyi päättää, onko ennakkoluvan saamatta jättäminen u/s. 39 patenttiviraston lisäyspatentille voi aiheuttaa sen katsomisen hylätyksi u/s 40. Lakimääräykset ovat tältä osin melko yksinkertaisia. Sec. 39 edellyttää kansainvälistä patenttia hakevan henkilön joko (i) jättävän tällaisen hakemuksen Intiassa ja odottavan kuusi viikkoa ennen kuin patenttivirasto ja keskushallinto voivat määrittää, oliko hakemus olennainen puolustustarkoituksiin; tai (ii) saada lupa ulkomaisen hakemuksen tekemiseen sen jälkeen, kun lomake 25 on jätetty patenttivirastoon.

Esillä olevassa asiassa emohakemus (patentti) oli jätetty asianmukaisesti Intian patenttivirastoon, ja se jätettiin Intian ulkopuolelle vasta kuuden viikon kuluttua. Tuomioistuin totesi myös kohdassa 5, että emohakemus "ei ollut puolustustarkoituksiin tai atomienergiaan liittyvä". Mistä sitten oli kysymys?

Sen jälkeen, kun Yhdysvaltain patenttivirasto hyväksyi emohakemuksen 11.09.2018, valittajat hakivat edelleen 'Continuation-in-part' (vastaa patenttilisäystä) Yhdysvaltain patenttivirastoon ilman ennakkolupaa u/s. 39.

Myöhemmin, kun valittaja jätti lisäpatenttihakemuksen Intian patenttivirastoon, se katsottiin hylätyksi u/s 40 kohdan rikkomisesta 39. Näin tehdessään vastaaja pohti, sisältyisikö 39 §:n termi "mikä tahansa hakemus" myös lisä- ja jakamispatenttihakemukset vai ei. Tältä osin vastaaja perusteli, että "jaettu hakemus" ei edellytä ennakkolupaa siltä osin kuin jaetun hakemuksen kohde on jo mainittu emohakemuksessa. Toisaalta lisäyspatentti paljastaa emohakemuksen lisäksi sellaista tietoa, jota ei ole aiemmin julkistettu patenttivirastossa. Siksi, vaikka pääsovelluksen lupa kattaisi jaetut sovellukset, ennakkolupa tarvitaan erikseen pykälässä. 39 lisäyspatentille ennen kansainvälisen patentin saamista.

MHC, joka on osittain samaa mieltä yllä olevan kanssa, huomauttaa kohdassa 12, että "lisäyspatentti, joka sisältää parannusta tai muunnelmaa kanta- tai pääkeksintöä, vaatisi poikkeuksetta lisäselvityksiä pääkeksinnön täydelliseen spesifikaatioon sisältyvien tietojen lisäksi. ” MHC päätteli, että yhdessä lukeminen sek. 54(1) & (2) (joka sallii vain emohakemuksen patentin haltijan hakea siihen liittyvää muutospatenttia) ja s. 55(1) (lisäyspatentti voi säilyä itsenäisenä patenttina, jos emohakemus kumotaan) tarkoittaa, että "lisäyspatentti on eri pohjalta kuin jaettu hakemus". Yllä oleva perustelu on sopusoinnussa niiden syiden ja tarkoitusten kanssa, joiden vuoksi 39 lisättiin Patenttilakiin eli jotta rekisterinpitäjä voi soveltaa ohjeita, jotka estävät maan turvallisuuteen liittyvien arkaluonteisten tietojen kulkemisen Intian ulkopuolelle (tätä).

Tuomioistuin kuitenkin myönsi, että sek. 39 sisältyikö sen soveltamisalaan tällainen hakemus. Itse asiassa se myönsi, että lakisääteinen kehys tukee päätelmää, jonka mukaan lisäpatentti liittyy vahvasti patenttihakemukseen monin tavoin, mikä johti valittajat bona fide uskoa, että s. 39 ei ollut pakollinen ensimmäiselle, jos jälkimmäiselle myönnettiin sama.

Merkittävät ja menettelylliset rikkomukset

Rikkomus sek. 39 tarkoittaa "patentista luopumista" u/s. 40 eli patentin suora hylkääminen. Tuomioistuin huomauttaa myös, että "oletetun hylkäämisen" seuraukset ovat rajuja. Voisiko tuomioistuin, kun se on tunnustanut taustalla olevan epäselvyyden sek? 39 ja bona fide valittajien uskoa, määrätä näin vakava rangaistus?

Tässä tapauksessa tuomioistuin oli tietoinen ongelmasta. Oli epäröivää määrätä näin ankaraa rangaistusta valittajille yli a bona fide virhe, että heidän hakemuksensa edellytettiin ennakkolupaa, kun emohakemus hyväksyttiin.

Siksi tuomioistuin totesi, että pykälän 39 momentin mukainen rikkomus. 39 voidaan luokitella (i) menettelyrikkomukseksi; ja (ii) aineellinen rikkomus. Ensin mainittuun kuuluisivat menettelylliset epäsäännöllisyydet, tekniset rikkomukset, pienet virheet ja raukeamat, joiden ei pitäisi johtaa patenttihakemuksen suoraan hylkäämiseen. Siksi pelkkä tekninen sek. 39 ei johda katsottuun hylkäämiseen. Toisaalta jälkimmäinen on "selkeä kirjallisen lupavaatimuksen rikkominen kaikkien alojen keksintöjen osalta, mukaan lukien puolustustarkoituksiin tai atomienergiaan liittyvien keksintöjen erityisessä yhteydessä vaatimus keskushallinnon ennakkosuostumuksesta .” Jotta rikkominen voidaan katsoa merkittäväksi rikkomukseksi, "tosiasioista ja olosuhteista on selvää, että asianomainen hakija ei aikonut hylätä hakemusta". Toisin sanoen patenttihakemuksen toimien on oltava tarkoitettu "kiertämään" XNUMX. XNUMX ja näin ollen hylätä hakemus.

Tässä tapauksessa tuomioistuin katsoi perustellusti, että valittaja ei ole oikeutettu merkittävään rikkomiseen, koska he toimivat bona fide vakaumuksesta, joka kävi ilmi statuaarijärjestelmästä.

Yhteenveto

MHC tässä tapauksessa selventää sek. Patenttilain 39 §. Se arvioi oikein lakisääteisen järjestelmän, joka ei poikkea lisä- tai jakamishakemuksesta. Siksi jakson soveltamisala 39 on hyvin laaja sisältäen sekä jaetut hakemukset että lisäyspatenttihakemukset. Kuitenkin, kun se luetaan sen tarkoituksen ja sen rikkomisesta määrättyjen seuraamusten valossa, määräys kaventaa sen soveltamisalaa. MHC tarjoaa tässä tapauksessa vähimmäissuojan vahvistamalla, että sekuntia rikotaan. 39 saa olla vain huomattava rikkomus, jotta tuomioistuin voi määrätä rajuja seurauksia u/s. 40.