EU laajenee Bosniaan ja Kosovoon

Euroopan unioni laskee lippunsa Bosnialle ja Kosovolle rajojen viimeistelyssä noin 70 vuotta unionin perustamisesta.

Bosnia ja Hertsegovina on maalle hyvin historiallisena päivänä hyväksynyt aiemmin tänään EU:n valtionpäämiesten ehdokasjäseneksi.

Vaiheita on neljä: hakija, ehdokas, neuvottelu ja jäsen. Kosovo on juuri siirtynyt ensimmäiseen vaiheeseen ja hakenut Euroopan unionin jäsenyyttä.

Sekä Kosovolla että Bosnialla on pitkä matka edessään jäsenyyteen, varsinkin kun Serbiasta on tullut Venäjän pikkuluutnantti, ainakin näkökulmasta katsottuna.

Venäjä rakastaa jäätyneitä konflikteja, ja juuri sitä välinettä he yrittävät käyttää Serbian ja Kosovon suhteen, joita Venäjä tai Serbia eivät tunnusta itsenäisiksi, vaikka ne tosiasiassa olisivatkin.

Bosnian osalta tilanne on teoriassa vieläkin epävakaampi, koska ne koostuvat kolmesta osasta: kroaateista, bosnialaisista ja Republica Serbskasta eli serbeistä.

Tänä kesänä levitettiin huolestuttavia epäpapereita Albanialle Kosovon "saamisesta", kun taas Serbia saa Serbskan, mikä saattaisi olla erittäin epävakaata Bosnialle, vaikka se ei "annettaisi" paljoakaan Albanialle Kosovon jälkeen – mikä albaaneille on monella tapaa kuin Itä-Saksa. oli saksalaisille – on hienoa, vapaata ja pitkälti vakaata, eikä sillä ole suurta merkitystä, ovatko he täysin itsenäisiä vai osa Albaniaa.

Serbialla on kuitenkin hyvin vähän todellista liikkumavaraa retoriikan lisäksi. Mikä tahansa sotku Bosniassa raahaisi sotilaallisesti ylivoimaisessa Kroatiassa, samoin kuin Euroopan unionissa, koska Kroatia on EU:n jäsen, sen lisäksi, että Naton Bosnialla on edelleen Nato-joukkoja.

Naton joukot ovat myös Kosovossa, joten mikä tahansa sota olisi sota Natoa vastaan. Ilman Natoa Turkki kuitenkin varmasti osallistuisi Kosovon puolelle, kuten myös Italia, ja tietysti se on Balkan, joten riskinä olisi maailmanlaajuinen sota.

Sen sijaan rauhanomainen ratkaisu on Euroopan ratkaisu. Samalla tavalla he pääsivät eroon valtavasta vihamielisyydestään, niin myös tässä: sotkuisista rajoista eroon suuren liiton kautta.

Viimeiset jäsenet?

Bosnian liittyminen jäsenehdokkaaksi väittää, että tämä on liiton maata, mutta se on virallista vasta kun heistä tulee jäsen.

Jotkut väittävät, että heidän perustuslainsa laatimistapa, jossa vaaditaan kroaattia, bosnialaista ja serbiä kolmen presidentin puheenjohtajana, ei ole yhteensopiva EU:n ihmisoikeuksien kanssa.

Jos Bosnia kuitenkin todella saavuttaa sen vaiheen, jossa se on hyväksyttävä jäsen, ihmisoikeudet eivät ole aivan robottien, vaan ihmisten kirjoittamia. Ei ole tietokonetta, joka sanoisi ei, sen sijaan on inhimillinen harkinta, joka voi helposti käsitellä tätä asiaa, mukaan lukien julistamalla sen olevan yhteensopiva erityisten olosuhteiden vuoksi.

Siksi paljon vaikeampi tehtävä kuin nämä "gotchat" on itse asiassa saada heidän taloutensa hyväksyttävälle tasolle, prosessi, joka kestää todennäköisesti vähintään vuosikymmenen "neuvottelun" saavuttamiseksi.

Kosovolle tehtävä on monimutkainen jopa ehdokasvaltion saavuttaminen. Viisi EU-maata ei tunnusta sitä, kaikki pienistä syistä.

Espanja ei ensinnäkään tunnusta sitä Katalonian takia. Espanjan ja Albanian väliset suhteet ovat hyvät, ehkä jopa erinomaiset. He ovat tavallaan mantereen toisella puolella, joten Albanian kaltainen tilanne on luultavasti juuri tulossa kartalle heidän kohdallaan, mutta kun tiedostetaan, että Kosovossa tapahtui etninen puhdistus, ja siksi tilanne on hyvin erilainen kuin Kataloniassa, luultavasti tekisi niin. ei ole liian vaikeaa Espanjalle.

Romania ei myöskään tunnusta sitä, koska he väittävät, että heilläkin on separatistisia vähemmistöjä, jotka eivät ole edes vihamielisiä tai todella vaativat itsenäisyyttä.

Todellinen syy on siis se, että Romanialla ja Albanialla ei oikeastaan ​​ole mitään vuorovaikutusta. He ovat vähän liian kaukana ja tavallaan väärään suuntaan Albaniasta, joten tämä tunnustamatta jättäminen on enemmän jäännös Serbian naapurista, joten he kuulevat enemmän heidän propagandastaan.

On kuitenkin epätodennäköistä, että Romania todella seisoisi tiellä, ei vähiten siksi, että heitä syytettäisiin Venäjän lupauksista eivätkä he näytä pitävän Venäjästä paljoa. Lisäksi olemattomat yhteydet Albanian ja Romanian välillä alkavat muodostua olemassa oleviksi, joten asenteet muuttuvat jatkuvasti siitä, mitä voimme nähdä.

Kaikki edellä mainitut voidaan kirjoittaa melko pitkälle Slovakialle. He eivät luultavasti koskaan tavanneet albaania, mutta he olivat Venäjän alaisuudessa ja voivat siksi olla alttiimpia Venäjän propagandalle.

Lisäksi vaikka albaanit ja romanialaiset alkavat nyt hieman sekoittua, kuten esimerkiksi Lontoossa, yhteydet Slovakiaan ovat edelleen melko olemattomia, vaikka slovakialaisia ​​turisteja Albanian rannoilla varmaan näkeekin. He eivät kuitenkaan todellakaan olisi tiellä, koska jos koko Eurooppa on samaa mieltä, kuinka tämä pieni maa voi olla tiellä.

Kreikka on viimeinen, joka ei tunnusta Kosovoa, ja ongelma voi olla päinvastainen: he ovat liian lähellä Albaniaa, kuten naapurimaissa.

Kreikassa on tonneittain albaaneja, sekä maahanmuuttajia että asukkaita muinaisista ajoista lähtien. Samoin viimeksi mainitun kreikkalaisia ​​on Albaniassa, samoin kuin turisteja.

Nämä kaksi maata ja perheet rajalla olivat valitettavasti jaetut puoli vuosisataa kommunismin aikana partaterästen langoilla, mutta nyt ihmisistä on jollain tapaa tullut yhtä ja ihmiset itse ovat hyvin ystävällisiä toisilleen.

Hallitustasolla asia on hieman erilainen. Kreikan hallitus vaikuttaa kylmältä ja hieman ylimieliseltä, vaikka molemmilla hallituksilla on hyvät suhteet, jotka näyttävät paranevan edelleen.

Kreikan virallinen syy olla tunnustamatta Kosovoa on Pohjois-Kypros, mutta se oli paljon suuremman naapurivallan hyökkäys, kun taas Kosovo on enemmän kuin Kreikka vapauttaisi Pohjois-Kyproksen.

Todellinen syy on siis se, että Kreikka asettaa Serbian Albanian edelle, ja sekään ei todennäköisesti kestä, kun tämä Kosovo-hakemus tulee äänestykseen.

Monimutkaisuus on kuitenkin itsestään selvää, joten pelkkä ehdokasstatuksen saaminen olisi valtava saavutus Kosovolle ja koko alueelle.

Ei jono

Euroopan unioniin liittyminen ei ole melkoinen jono. Turkki on hakenut vuosikymmeniä sitten ja on jopa saavuttanut neuvotteluaseman, mutta neuvottelut ovat nyt suurelta osin jäätyneet. Joten Turkki saattaa nyt sopia paremmin eräänlaiseen kolmen imperiumin liittoumaan Turkin, Britannian ja EU:n sekä Venäjän kanssa jonain päivänä, jos he vihdoin ymmärtävät, että nationalismi on itsetuhoista.

Georgia on hakenut, mutta ilman Turkkia se voi todella liittyä. Heillä ei olisi rajaa EU:n alueen kanssa paitsi veden kautta, mutta roomalaiset nousivat Azerbaidžaniin Bakuun, joten luultavasti se on Euroopan fyysiset rajat, vaikkakaan ei todennäköisesti lähiaikoina.

Ukrainasta on hiljattain tullut Moldovan kanssa ehdokasjäsen. Jos sota loppuu, odotetaan valtavaa jälleenrakennustyötä, mikä saattaa tehdä heistä valmiita jäsenasemaan jo ennen kuin kukaan muu odottaa, varsinkin kun otetaan huomioon, mitä he ovat käyneet läpi.

On kuitenkin epätodennäköistä, että sota loppuu milloin tahansa pian, sillä Ukraina valmistautuu sen sijaan suureen Venäjän hyökkäykseen helmikuussa.

Aiemmin Serbia oli edelläkävijä liittymässä yhdessä Montenegron kanssa, mutta sitten se allekirjoitti äskettäin neuvottelusopimuksen EU:sta eristäytyneen Venäjän kanssa.

Koska jokaisella jäsenellä on veto-oikeus, Serbian jäsenyys on mahdollisesti erittäin poliittinen asia, joka edellyttää puolueettomuuden lopettamista, koska he eivät tietenkään voi veto-oikeutta EU:ssa Venäjää koskeviin asioihin.

Ainoat todelliset jäsenehdokkaat ovat siis tällä hetkellä Montenegro, Albania ja Pohjois-Makedonia.

Euroopan unioni "tarvitsee" kaikkia kolmea, erityisesti Montenegroa ja Albaniaa. Jälkimmäinen raahautuu Pohjois-Makedoniassa, koska Albanian itärajalla ja Makedonian länsirajalla he ovat kaikki albaaneja ja teillä on makedonialaisia ​​Albanian puolella, Golloborc, he kutsuvat itseään. Et siis todellakaan halua rajaa näiden kahden välille, mutta jos Makedonia menee täysin väärään suuntaan, mitä voit tehdä. Se ei kuitenkaan ole todennäköistä, varsinkaan jos Venäjän sekaantumista asiaan torjutaan.

Montenegrossa on jännitteitä myös Serbian kanssa, vaikkakin paljon vähemmän kuin Serbian muiden naapureiden kanssa ja enemmän kulttuurisesti. Myös Montenegrossa on huomattava vähemmistö albaaneja, Montenegron eteläosassa, ja Lontoossa vuonna 1912 piirretyt rajat jättävät pois monia albaaneja varsinaisesta Albaniasta.

Lopuksi, mitä tulee Albaniaan, EU:n poliittisesta näkökulmasta ei ole lainkaan ongelmia. Taloudellisesti sillä ei ennen ollut infrastruktuuria, mutta se on muuttunut nopeasti, kun Tiranan ja muinaisen merenrantakaupungin Duressin välille rakennetaan junalinjaa monien muiden kehityskulkujen ohella, jotka ovat muuttaneet Albanian melko nopeasti hyvin eurooppalaiseksi maaksi.

Suunnitelma tässä olisi yhdistää Kreikka "manner-Eurooppaan". Alkuperäinen ajatus oli mennä Kreikasta Serbiaan Unkariin ja sitten "Eurooppaan", mutta molemmista on tullut ongelmamaita, eikä ole selvää, kuinka vakaa se olisi vuosikymmenten näkökulmasta.

Sen sijaan voit mennä Kreikasta Albaniaan, Montenegroon tai Kroatiaan, ja sitten olet "Euroopassa", kun yhdistät sinne jo vakiintuneilla junalinjoilla ja kauppareiteillä.

Hyvässä ajassa molemmat linjat voidaan tehdä. Jälkimmäinen olisi merenrannoilla, joten sitä voi käyttää vaikka vain turistiyöjunaan. Lisäksi yhdistäisit kaikki nämä portit, ja juuri sen kautta saisit todennäköisesti suuren tehon.

Ainoa heikkous täällä pitkän tähtäimen näkökulmasta voi mahdollisesti olla Montenegro liittoutumien muuttumisen suhteen, mutta tämä on pieni maa, jossa on albaanivähemmistö ja joka katsoo kovasti länteen, ja siksi siitä voi tulla vakaa varsinainen eurooppalainen maa. on lujasti liitossa ja sen sisällä.

Koska Kroatia on nyt rakentanut sillan, joka ohittaa Bosnian, nämä suunnitelmat voivat toteutua jo nyt, ja luultavasti toteutuvat, kuten silta osoittaa.

Näin saataisiin erittäin vakaa käytävä, josta voi kymmenessä vuodessa tulla osa EU:ta kuten Puola tai koko tuo itäinen kortteli.

Italia olisi todennäköisesti suurin edunsaaja, mutta tämä on koko rannikko, joka on ollut katkaistu puoli vuosisataa, joten koko EU:n pitäisi hyötyä suuresti.

Ja se voidaan tehdä melko nopeasti, sillä Montenegron, Albanian ja Pohjois-Makedonian väkiluku on yhteensä vain viisi miljoonaa eli 1 prosentti EU:sta, mikä saattaa olla valtava hyöty.

Lisäksi, jos Serbia näkee, kuinka myös Albania edistyy nopeasti Kroatian jälkeen, ehkä se lopettaa kansallismielisyytensä.

Lopullinen muoto?

Euroopan unioni ilmoitti äskettäin 300 miljardin dollarin "Belt and Roads" -hankkeesta.

Niiden sisärajojen päätyttyä lopputulokseen jättäen vain neuvotteluosa sen lisäksi, jätetäänkö sisämaassa oleva Serbia harmaaksi kuten Sveitsi vai ei, EU alkaa tarkastella todellisia naapureitaan ja mahdollisesti myös ulkopolitiikkaa.

Pohjois-Afrikka, samoin kuin laajempi Afrikka, väliin jääneet Georgia, Armenia ja Azerbaidžan sekä Stanis, erityisesti Kazakstan, ovat lähimpiä tällaisia ​​naapureita idän lisäksi, jos se joskus sellaiseksi tulee.

Unioni alkaa siis saada toimivaltuutta ja saattaa hyvinkin olla, että nykyinen malli säilyy jonkin aikaa, vaikkakin ehkä joidenkin uudistusten myötä siitä, milloin veto-oikeus pitäisi olla kaikille.

Se on yksityiskohtainen, monimutkainen asia, joka kuitenkin suurelta osin pitää edelleen kiinni valituista valtionpäämiehistä, jotka istuvat Arthurin pyöreän pöydän, neuvoston, päätökset viimeistelemään päätökset mannermaisen virkamieskunnan kanssa, kun taas jäsenvaltioilla on luonnollisesti panos. .

Ja niin Eurooppa on tulossa yhdeksi, kuten se on ollut pitkään aikaan, menneen vuosisadan ja 19-luvun romantiikan sotien keskeyttämänä.

Nyt se ottaa jälleen luonnollisen rauhallisen muotonsa, ja tällainen liitto on kestänyt aiemmin noin tuhat vuotta.

Saako tämäkin 3000-luvun tervehtiä, mutta näyttää siltä, ​​että eurooppalaiset voivat olla rauhassa keskenään vain tällaisella mallilla, ja siksi EU, erityisesti Balkanilla, on rauhanprojekti.

Vain eurooppalaisille aiheutuvaa haittaa haluavat ne, jotka periaatteessa vastustavat sitä, eikä kenenkään pitäisi välittää siitä, johtuuko se tyhmyydestä, romantiikan viruksesta vai pahoinpitelystä.

Eurooppa on tietysti myös taloudellinen hanke. Yhtenä, kokonainen maanosa, voimme luultavasti mennä Marsiin. Iso-Britannia ei koskaan pääse sinne yksin.

Niinpä Euroopalla on tällä hetkellä lähes loiston maine rajojensa ulkopuolella. Vaikka Yhdysvaltoja tuskin voi mainita, Eurooppaa rakastetaan kaikkialla, myös Moskovassa.

He näkevät vain 30 viime vuoden suuret saavutukset, jotka ovat nostaneet 90-luvun nälkää näkevän maan, kuten Viron, ensiluokkaiseksi kansakunnaksi.

Ukrainalaiset taistelevat tämän Euroopan puolesta, eivät nationalismin tai "Ukrainan" puolesta sellaisenaan, vaan ollakseen osa tätä unionia ja mennäkseen sen mukana minne tahtoo.

Tästä syystä Länsi-Euroopan, joka keksi tämän hankkeen ja rahoitti sitä, ensinnäkin keskinäisen rauhan vuoksi, pitäisi olla erittäin ylpeä.

Kuten voi hyvinkin olla, kaikkien noiden romantiikan vaikeuksien jälkeen on löydetty ratkaisu, joka tuntuu jopa kunnialta.

Ei vähiten siksi, että tämä kerran raa'asti jaetun maanosan korkeimpien standardien mukainen rauhan ja vaurauden tila on loistava.

Lisäksi EU:lla on teoriassa tilaa vähintään 30 biljoonalle dollarille velkaa, koska EU:n toimielimillä ei ole velkaa. Joten Yhdistynyt kuningaskunta saattaa jonain päivänä huomata, kuinka valtavan virheen he tekivät investoituaan niin paljon siihen, mikä on osoittautunut erittäin hienoksi.

• SEO-pohjainen sisällön ja PR-jakelu. Vahvista jo tänään.
• Platoblockchain. Web3 Metaverse Intelligence. Tietoa laajennettu. Pääsy tästä.
• Lähde: https://www.trustnodes.com/2022/12/15/eu-expands-to-bosnia-and-kosovo