Cyber: Sveitsin armeijan käsityöveitsi

Digitaalinen turvallisuus

Nykypäivän digitaalisesti yhteenliitetyssä maailmassa kehittyneistä kybervalmiuksista on tullut poikkeuksellisen tehokas ja monipuolinen kaupankäynnin työkalu niin kansallisvaltioille kuin rikollisillekin.

Andy Garth

Tammikuu 29 2024
 • 
,
4 min. lukea

Kansakunnat ovat tuhansien vuosien ajan vakoilleet naapureitaan, liittolaisiaan ja vihollisiaan. Perinteisesti tämä "vakoilun" valtakunta nojautui vahvasti ihmisen älykkyyteen, mutta se alkoi muuttua 1890-luvun alussa teknologioiden, kuten lennättimen, puhelinpuhelimen ja myöhemmin radiosignaalien tiedustelupalvelun (SIGINT) myötä. Kuitenkin nykypäivän digitaalisesti yhteenliitetyssä maailmassa kehittyneistä kybervalmiuksista on tullut poikkeuksellisen tehokas ja monipuolinen kaupankäynnin väline niin kansallisvaltioille kuin rikollisillekin, mikä merkitsee merkittävää kehitystä vakoilussa 21-luvulla. 

Kybertoiminnan kuusi etua 

Kybervalmiudet ovat erittäin arvokkaita kansallisvaltioille, jotka ajavat poliittisia, taloudellisia ja sotilaallisia tavoitteita, ja tarjoavat merkittäviä etuja suhteellisen alhaisilla resursseihin ja riskeihin nähden.

1. Kyberoperaatiot voivat olla viekas, joka mahdollistaa havaitsemattoman pääsyn kohdejärjestelmiin tiedonkeruuta tai salaisia ​​toimia varten, kuten havaitaan esim. SolarWinds.
2. Ne voivat myös olla äänekäs ja häiritsevä tai tuhoava, kuten asiakirjassa osoitetaan konfliktit Ukrainassa Lähi-idässä.
3. Kyberkeinot ovat manipuloiva, hyödyllinen skenaarioihin vaikuttamisessa, ja sitä käytetään yhä useammin useimmilla mantereilla.
4. Ne ovat tuottoisa taloudellisen hyödyn saamiseksi, kuten toiminnat osoittavat Pohjois-Korea, rahoittaa sotilaallista ohjelmaansa lunnasohjelmakampanjoilla.
5. Ne voivat olla ulkoistetut rohkaisemalla kolmansien osapuolien operaatioita palkkasotureina tai hacktivisteinä, jotka ovat valmiita ryhtymään näihin hyökkäyksiin vastineeksi rahasta tai jopa poliittisista tavoitteista ja uskomuksista.
6. Ja heillä on korkea aste kieltäminen, koska hyökkäyksen alkuperän jäljittäminen ehdottoman luotettavasti voi viedä aikaa (mukaan lukien hämärätekniikoiden voittaminen). 

Kyberverkkoaluetta on myös siunattu erilaisilla taktiikoilla, työkaluilla ja tekniikoilla, joita tukevat kukoistavat pimeän verkon markkinat ja loputon joukko hyödynnettäviä haavoittuvuuksia. Lisäksi tietoverkkotoiminnan merkittävän pelotteen tai rangaistuksen puute lisää sen houkuttelevuutta kansallisvaltioiden kannalta. 

Globaalit kyberoperaatiot ja suurten valtioiden kehittyvät taktiikat 

Kybervalmiuksien kasvava vetovoima kansakuntien keskuudessa on ilmeistä, ja monet pyrkivät maksimoimaan kyberpotentiaalinsa. Venäjä, Kiina, Iran ja Pohjois-Korea mainitaan usein haitallisista kybertoiminnastaan. Sanotaan, että kaikki maat vakoilevat, mutta joidenkin katsotaan ylittävän hyväksytyt normit. 

Erityisesti Kiina on hyödyntänyt kyberin ainutlaatuisia kykyjä laajasti. Tiedustelupalvelut Five Eyes -valtiot varoittavat jatkuvasti Kiinaan sitoutuneiden ryhmien laajalle levinneistä toimista, jotka vaikuttavat jokaiseen maanosaan. Viimeksi tämä allianssi korosti Kiinan immateriaalioikeuksien varkauksien ja asiantuntemuksen hankinnan laajuutta ja kehittyneisyyttä, jota kuvailtiin ennennäkemättömäksi.

Venäjä, keskittyessään Ukrainaan katkaiseminen ja tuhoaminen, harjoittaa myös kybervakoilua maailmanlaajuisesti erityisesti Euroopan kanssa. Myös Venäjän epäillään toimineen vaikuttamiskampanjoita Afrikassa, joka kohdistuu hallitukseen, jolla on läheiset länsimaiset siteet, ja pyrkii heikentämään hallituksia muualla, jotka tukevat vähemmän Venäjän hallitusta.

Pohjois-Korean kanssa liittoutuneet ryhmät keskittyvät edelleen puolustukseen liittyvien teknologioiden hankintaan, tulojen tuottamiseen kiristysohjelmien kautta ja vakoilun suorittamiseen erityisesti Aasiassa. Lazarus-ryhmä on luultavasti surullisen kuuluisin Pohjois-Korean liittoutuneista hakkereista, mukaan lukien väitetty hyökkäys espanjalaiseen ilmailualan yritykseen. 

Iranin tukemat ryhmät laajentavat kykyjään ja ulottuvuuttaan ja ulottuvat pidemmälle kuin perinteiset keskittymisensä Lähi-itään, kohdistuu erityisesti Israeliin.

Näiden tunnettujen toimijoiden lisäksi yhä useammat valtiot kehittävät omia valmiuksiaan suorittaa kyberoperaatioita rajojensa ulkopuolella tai kohdistaa ulkomaisiin toimijoihin, kuten suurlähetystöihin, kansainvälisiin järjestöihin, yrityksiin ja yksityishenkilöihin, omissa maissaan. Esimerkiksi väitetty valkovenäläinen ryhmä Viiksinen Bouncer uskotaan pystyvän käyttämään valkovenäläistä teleoperaattoria suorittamaan "mies keskellä" hyökkäyksen ulkomaisia ​​yksiköitä vastaan ​​Valko-Venäjällä. 

Mutta kun talon sisäinen kapasiteetti on riittämätön tai kiellettävyyden lisäämiseksi, jotkut maat turvautuvat yksityiseen sektoriin ja kyberpalkkasoturiin. Kyberoperaatioihin osallistuvien maiden määrä voisi konservatiivisesti olla yli 50, ja se kasvaa maailmanlaajuisesti. Itse asiassa, CERT-EU:n mukaan, EU:n toimielimiin on kohdistettu 151 haitallista toimintaa, mukaan lukien Turkin ja Vietnamin linjaiset ryhmät. Tämä globaali trendi korostaa uhkamaiseman kasvavaa merkitystä ja kehitystä. 

Ikkuna monimutkaiseen maailmaan 

Toiminta kyberavaruudessa on välähdyksiä geopolitiikan monimutkaisuuteen, ja usein hyökkäykset voidaan ymmärtää vain poliittisen tarkoituksen linssin kautta. Maailman kolme suurvaltaa kilpailevat vaikutuksesta, vauraudesta ja vallasta. Useimmilla alueilla on eläviä konflikteja, kiehuvia jännitteitä sekä poliittisia, turvallisuus- ja taloudellisia haasteita. Tässä epävakauden, kiristyneen kilpailun, usein pettyneiden väestöryhmien ilmapiirissä ja digitaalisesti yhdistetymmässä maailmassa kyber on erittäin kätevä työkalu valtioille. Nykyään on harvinaista, että kahdenvälisissä riita-asioissa ei liity minkäänlaista kyberulottuvuutta valtion toimijoiden, heidän valtakunnallistensa tai liittoutuneiden/vaikutteisten hacktivistien taholta. Vaikka jotkin kansojen väliset kilpailut kyberavaruudessa ovat ennustettavissa, kahdenväliset kiistat voivat myös puhjeta ilman varoitusta. 

Yhteisymmärryksen saaminen sitovista kansainvälisistä normeista kohtuullisen valtion käyttäytymisen kyberavaruudessa vaikuttaa epärealistiselta keskipitkällä aikavälillä YK:n ponnisteluista huolimatta. Tämän epämiellyttävän todellisuuden edessä tarve lisätä kansainvälistä yhteistyötä, poliittisia puitteita ja tiedotuskampanjoita näihin haitallisiin toimiin liittyvien riskien hallitsemiseksi ja lieventämiseksi on entistä kiireellisempi. Resilienssin rakentaminen vaatii kokonaisvaltaista, yhteiskunnan laajuista lähestymistapaa, sillä kyberalueen on määrä pysyä keskeisenä taistelukenttänä yhä levottomemmassa maailmassa.